Kissaressu on kärsinyt pissavaivoista, joten nyt kun tilanne on ohi – tai ainakin rauhoittunut, ajattelin tehdä yhteenvedon kaikesta siitä, mitä on tullut vastaan.
Ongelmathan alkoivat jo kesällä, ajankohta kaikkein parhain, eli juhannusviikko. Olin juuri muuttanut, ja kissan pissailu vääriin paikkoihin alkoi muuttolaatikoihin. Onneksi sentään tyhjiin… Aluksi ajattelin, että banaanilaatikot haisevat jotenkin niin oudolle, että kissa kuvittelee niiden olevan vessoja, enkä heti miettinyt asiaa sen kummemmin. Parin päivän päästä tosin oli ekat pissat nojatuolissa, jolloin hälytyskellot alkoivat soida ja lujaa!
Sain kinuttua eläinlääkäriltä ajan, vaikka vastaanottoapulainen oli sitä mieltä, että kyseessä on vain muuton aiheuttama stressi: ”ostat vain Feliwaytä, niin kyllä se siitä!”
Eläinlääkärillä sitten rakko ultrattiin ja otettiin pissanäyte neulalla vatsapeitteiden läpi. Rakko oli niin pieni, ettei näytettä saanut muuten. Näytteen pH oli 6,5, eli hitusen koholla mutta ihan normaalin rajoissa vielä. Tämän perusteella ei siis näyttänyt olevan mahdollisuutta kiteisiin, ja kun mikroskoopilla katsottiin, niin näytteessä näkyi verta (johtuen näytteenottotavasta), mutta ei kiteitä. Näyte jätettiin sitten viljeltäväksi, mutta eläinlääkäri epäili idiopaattista kystiittiä, eli ”pissavaivoja ilman mitään elimellistä syytä”. Saatiin sitten kipulääkettä, jota piti aloittaa heti kuuri, lisäksi ”aina tarvittaessa”. Saatiin resepti valmiiksi myös antibioottiin, jos viljelyssä näkyisi bakteereita.
Koska juhannus oli jo ovella, kävin heti hakemassa antibiootit: tiedossa oli matka mökille, jossa lähimpään avoinna olevaan apteekkiin oli kilometrejä enemmän kuin laki sallisi. Päätin, että ennemmin syötän yhden antibiootin turhaan kuin viivästytän kuurin aloittamista, joten kissa sai pillerin kitusiinsa ihan heti.
Viikko mökillä sujui täysin ongelmitta, pissoja ei tullut muualle kuin hiekkalaatikkoon. Soittelin vielä pyhien jälkeen eläinlääkärille viljelytuloksien perään, kun mitään ei ollut sieltä kuulunut, vaikka oltiin luvattu soittaa… Näyte ei ollut lähtenyt kasvamaan, eli kyseessä ei ollut tulehdus. Idiopaattisella kystiitillä oltiin nyt liikenteessä, ja sitä varten ostin vielä Cystaidia, joka pitäisi auttaa kissojen pissavaivoihin, juurikin tuossa idiopaattisessa.
Eläinlääkäri oli todennut kissan myös melko pyöreäksi, eli suositteli laihduttamaan. Kissa oli ennen mulle tuloa ollut raakaruokinnalla, mutta mulla ruvennut sitten nirsoilemaan, ja oli siirtynyt syömään vain laadukasta kuivaraksua, märkäruokaa ja lihaa aina toisinaan. Vuosi sitten vein kissan leikattavaksi, ja nukutusta varten kun se punnittiin, painoa oli 2,8 kg. Nyt vajaata vuotta myöhemmin painoa oli huimat 3,8 kg!!!!! Koska barffaus oli kiinnostanut jo pitkään, päätin aloittaa ”puolibarffauksen”, eli raksut pois, ja ruuaksi ainoastaan märkäruokaa ja lihaa. Ajattelin, ettei nestepitoinen ruokavalio nyt ainakaan lisäisi noita pissaongelmia…
Pitkin kesää ja syksyä kissa oli milloin parempi, milloin huonompi. Ei siis varsinaisesti sairas missään vaiheessa, mutta välillä pissat osuivat tuoliin, vaatteisiin, joskus jopa sänkyyn, ja sitten taas oli pari viikkoa ihan täysin ongelmaton. Idiopaattinen kystiitti oli diagnoosina, joten Feliwaytä kului tolkuttomasti ja hiekkalaatikoissa oli erilaisia kuivikkeita.
Lokakuun lopussa kissa pissasi lyhyen ajan sisään kaksi kertaa sänkyyn, ja silloin mitta täyttyi! Soitin toiselle eläinlääkärille, ja kerroin jo puhelimessa lyhyesti taustoja. Kun ei ollut kyse akuutista vaivasta, saatiin aika parin päivän päähän.
No eläinlääkärille sitten (taas…) lähdettiin, ja tällä kertaa päätin, että pois en lähde, ennen kuin olen saanut diagnoosin johonkin vaivaan, jota voi hoitaa. Eläinlääkäri ja eläintenhoitaja olivat aivan mahtavia, oli ihan uskomattoman ihanaa, kun otettiin vakavasti, haluttiin tutkia, ja ennen kaikkea se kissa oli asiakas, eli hoito oli erittäin kissaystävällistä!
Kissalta otettiin pissanäyte ja ultrattiin rakko. Rakossa ei näkynyt muutoksia, mikä tarkoitti sitä, että mitään elimellistä kroonista syytä pissavaivoihin ei ole. Nyt rakko oli ollut niin täysi, että näyte saatiin ihan vain pusertamalla, eli ylimääräisiltä veriltä vältyttiin.
Kun näyte tutkittiin, tulokset olivat aivan järjettömät! Virtsassa oli runsaasti struviittikiteitä, ja pH oli huimat 9!!!!
Toisaalta, ”vihdoin” kissa oli ihan virallisesti sairas, ja sitä pystyi hoitamaan! Sanoinkin eläinlääkärissä, että ensimmäistä kertaa olen ihan lapsellisen iloinen siitä, että eläin on sairas. Lääkkeeksi saatiin lääkeraksuja, joita oli tarkoitus syödä toistaiseksi, noin 3-5 viikkoa. Eläinlääkäri kuitenkin näytti vihreää valoa barffaukselle, ja koska ei itse osannut neuvoa tarkasti lihoista ja lisäravinteista, suositteli yhtä barffauskauppaa kaupungin toisella laidalla. Paino oli tällä eläinlääkärireissulla 3,7 kg, eli ei varsinaista muutosta, vaikka vapaa raksun syöminen olikin jäänyt pois.
Kissa rupesi siis taas pupeltamaan raksuja, ja kuin ihmeen kautta ei sen eläinlääkärireissun jälkeen enää pissaillut minnekään muualle kuin laatikkoonsa. Tasan viisi viikkoa söi lääkeruokaa, sitten vein kontrollinäytteen. Näyte oli täysin kiteetön, ja pH:kin oli vain 6. JEE!! Ihan käsittämättömän ihana tunne, ja olin täysin luottavainen siihen, että nyt on kaikki paha ohi!
Noin viikon verran kissa oli syönyt sitten pelkkää lihaa, kun ensimmäinen musta pilvi tuli taivaan rantaan… Kissa nimittäin kävi taas tuolissa pissalla!!! En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai mitä, mutta tilanne oli mikä oli. Päätin, että en anna tämän yhden kerran vaikuttaa mihinkään, vaan jään seuraamaan tilannetta. Jos kissa pissaisi toisen kerran, niin sitten soittaisin heti eläinlääkärille ja kysyisin neuvoa.
Luojan kiitos toista kertaa ei ole tullut, ja kissa on järsinyt lihaa jo ”huimat” neljä viikkoa. Vähän on vielä kummallakin hakemista, mutta eiköhän se tästä, ajan kanssa. Tällä hetkellä annan ruokaa 2-3 kertaa päivässä, ja lisään aina vähintään puoli desiä vettä joukkoon. Lääkeraksujen aikana joi ihan mielettömästi, ainakin verrattuna siihen, mitä joi ”tavallisella” ruualla. Nyt ajattelin, että jos saa kostean lihan mukana myös juomavetensä, niin ei ainakaan pääse kuivumaan. Muuta vettä ei sitten oikein juokaan. Ainakin näin alkuvaiheessa pidän tarkkaa kirjaa siitä mitä kissa syö (kiitos ja ylistys keittiövaa’alle!) ja kuinka käy hiekkalaatikolla. Vielä en ole sitä punninnut, että näkisi, onko läski yhtään sulanut. Ajattelin, että tammikuun alussa voisin punnita, jotta näkisi, onko kuukauden barffaus tuonut vielä mitään muutosta. Ruokinnassa on kyllä ollut ihan natsikuri: kissa on saanut koko tänä aikana ehkä kolme raksua, eikä mitään ei-kissanruokaa, ainoastaan lihaa (ja kuitua, öljyjä ja vitamiineja).
Pissavaivat näyttäisivät siis nyt pikkuhiljaa jääneen taka-alalle. Vielä en uskalla kovin lujaan ääneen riemuita, mutta varovaista iloa on jo ilmassa. Aion jatkossa kirjoitella lisää barffauskokemuksista, joten stay tuned – toivottavasti pissavaivoihin ei kuitenkaan tarvisi palata!
Taitoa etsimässä 