Kaikki loppuu aikanaan

Ja niin on Tanskasta kotiuduttu ja palatta arkeen! Mukaan tarttui mahtavia kavereita ja jonkinlainen tanskan taito, ja sinne jäi pieni pala sydäntä, jota järjellä yritän saada takaisin!

Tuo vajaan neljän viikon Nordkurs oli kyllä aivan mahtava kokemus! Koulua oli päivittäin juuri sopivasti, neljä tuntia klo 10-14. Enemmänkin olisi ollut halua oppia, mutta varsinkin alkuvaiheessa jo tuosta neljästä tunnista väsyi aivan raato-tasolle, eikä olisi ollut puhettakaan, että olisi pystynyt istumaan luokassa enää hetkeäkään, tai ainakaan pystynyt yrittää ymmärtää puolikastakaan sanaa.

Viimeisellä viikolla meillä oli päivittäin tunti ”keskustelua”, tai niin se oli ainakin lukujärjestykseen merkitty. Totuus kuitenkin paljastui jo ensimmäisellä tunnilla: kyseessä olikin enemmän ilmaisutaidollinen tunti! Ja voi kuinka siellä olikaan mahtavaa!! Monet pitivät tuota opettajaa hirveänä natsina, kun korjasi koko ajan ääntämystä tai kielioppia, mutta itse lähinnä palvoin sitä! 😀 Kai se oli karisma, joka mut sokaisi, tai sitten olen edelleen ihan fiiliksissä ensimmäisen illan ravintolakeskustelusta, kun meillä oli niin omat hölmöt jutut…

Kielitaidosta sen verran, että varsinaista kehitystä ei tuntunut ”vauhdissa” niinkään huomaavan, mutta sitten viimeisellä viikolla yliopistossa tajusi, että oppitunneista oikeasti ymmärtää paljon! Ja oikeasti jopa niin paljon, että joka hetki ei tarvinnut keskittyä ihan 100 %, ja silti oli ihan mukana. Lähtötilannehan oli sellainen, että jokaiseen yksittäiseen sanaan piti keskittyä, jotta olisi ollut yhtään kartalla. Varsinainen aktiivinen kielitaito ei kuitenkaan lopulta tullut niin hyväksi kuin mitä olisin ennalta ajatellut ja toivonut. Mitään kielitaidosta tai sen puutteesta johtuvia ongelmia ei kuitenkaan tullut kohdattua, eli sinänsä voinen sanoa osaavani pikkuisen tanskaa.

Ihan hirveästi jäi Tanskasta näkemättä ja kokematta, ja onnistuin kaiken lisäksi kehittämään jonkun mystisen intohimon tuohon mystiseen kieleen! Nyt seuraava ajatus sitten onkin, että täytyy syksyllä katsoa Erasmuksen täydennyshaun paikat, jos vaikka lähtisi puoleksi vuodeksi Tanskaan…

Mutta vielä täytyy tehdä lista ”suurimmista huijauksista” Tanskassa! 

• Hintataso! Kukaan, ei kerta kaikkiaan kukaan voi kuvitella ennalta, että joku Euroopan maa voi ollakin niin kallis! Tämän jälkeen en kyllä ikinä valita, että Suomessa olisi kallista…
• Smørrebrødit! Kuvittelin, ettei Tanskassa muuta tule syötyäkään, mutta boy I was wrong! Kööpenhaminassa reitin varrelle sattui yksi(!) ”smørrebrødbaari”, muuten noita peritanskalaisia leipiä ei näkynyt eikä kuulunut. En siis syönyt yhtä ainutta tanskalaista voileipää koko kesän aikana.
• Ja kun nyt kerta Kööpenhamina tuli puheeksi, niin Pieni merenneito! Totta kai tiesin jo ennalta, että kyseinen patsas on tosi pieni, ja että se sijaitsee jossain ”merellä” (=rannan läheisyydessä). Itsehän kuvittelin, että patsas olisi jossain n. 15-25 metrin päässä rannasta, ja se olisi sen verran iso, että tuolta etäisyydeltä se näyttäisi pieneltä, mutta kuitenkin ihan tunnistettavalta. Tehtiin kaupunkikierros laivalla, ja ajettiin myös tuon patsaan ohi. Sitä ei olisi edes huomannut, ellei turisteja olisi ollut noin tsiljardi rannassa. Ja se patsas oli PIENI! Ja se oli aivan rannassa. Eipä siitä laivalta edes saanut kunnollista kuvaa. Pettymys. Syvä, syvä pettymys.
• Tanskalainen kohteliaisuus, tai pikemminkin sen puute! Jonkin verran Saksassa olleena kuvittelin ennalta, että kohteliaisuus olisi ihan yleinen (länsi-/keski-)eurooppalainen ilmiö. Siis siihen malliin kuin esim. juuri siellä Saksassa kaupoissa myyjät tervehtivät ja tarjoavat apua, ihmiset pyytävät anteeksi jos tönivät jne. Tanskalaiset ei moisesta näköjään jaksa välittää, sillä omalle kohdalle sattuneet myyjät oli pääsääntöisesti kohteliaimmillaankin välinpitämättömiä, ja kadulla ihmiset kävelivät ennemmin surutta päin sen sijaan että olisi tyhjällä kadulla väistäneet hiukan. Ja entäs sitten tanskalainen jono? Se voittaa, jolla on terävimmät kyynerpäät ja härskein luonne kiilata! Ensimmäisenä kouluaamuna bussipysäkillä me 16 suomalaista muodostettiin siisti jono, josta oli tarkoitus marssia nätisti, siististi ja nopeasti sisään. Sitten kun bussi tuli, jostain pamahti noin 50 tanskalaista, jotka muodostivat kunnon häröpallon bussin ovelle, josta sitten ryysättiin sisään kuka mitenkin. Ja yliopiston ruokalassa ei ollut jonokäytäntöä laisinkaan: ruokaa mentiin ottamaan juuri siitä kohtaa kun haluttiin.
• Tanskalaisten kauneudesta/komeudesta puhumattomuus! Tanskalaiset (etenkin miehet) on järjestäen komeita. Useat jopa ihan törkeän hyvännäköisiä. Miksei tästä ole puhuttu aiemmin?!

Advertisement

Osaanko mä sittenkin?!

Voihan väsymys sentään! Nyt on ollut jo hyvä tovi aivan totaalinen uupumus päällä: koulun jälkeen ei jaksaisi tehdä yhtään mitään, mutta täällä kotosalla makaaminen tuntuu aivan hirveältä ”tuhlaukselta”.

Parin viikon oleskelu ja tanskalle altistuminen on kuitenkin selvästi tuottanut tulosta. Yliopistolla tunneista saa päivä päivältä enemmän irti, ja kaupassakin pystyy aika hyvin arpomaan, mitä myyjä sanoo. Passiivinen kielitaito on siis ainakin kehittynyt, mutta aktiivinen puoli on vielä vähän hakusessa.

Ehdottomia tähtihetkiä omassa tanskantuottamisessa on ollut ensinnäkin se, että sain ostettua itselle ja kaverille musikaaliliput (sopivalle päivälle, opiskelija-alennuksella ja vielä niille paikoille, mitkä halusin) ja melkein täysin tanskaksi, tai ainakin ruotsipainotteiseksi tanskaksi! Ok, myyjällä oli varmasti hauskempaa kuin mitä itsellä oli tuskaista… Toinen onnistumisen hetki tuli, kun sain Saksan perheen isän poikien kanssa tänne Odenseen, ja käytiin syömässä, jolloin toimin ”tulkkina”. Ei taas mennyt ehkä ihan oppikirjan mallin mukaan, mutta kaikki ymmärsi lopulta toisiansa eikä mitään ongelmaa esiintynyt!

Nyt siis alkaa olla jo ihan hyvä luottamus siihen, että tässä jäljellä olevan puolentoista viikon aikana saa vielä ihan kivaa otetta tanskaan. Ja ensi viikolla alkaa kaiken muun hyvän lisäksi keskustelutunnit, eli kehitystä olisi syytä tapahtua! Se onkin sitten ihan eri asia, miten mun ruotsin taidoille käy täältä lähtiessä: kesällä kun olisi tarkoitus, että ”työkieli” olisi ruotsi…

Kielikorva kehittyy – hitaasti…

Nyt on viikko tullut seikkailtua täällä Odensessa, ja hiukan on ehkä ristiriitaiset tunnelmat. Toisaalta on kyllä kivaa ja hienoa, mutta toisaalta taas vähän tylsää… Apua, mitkä mun odotukset oikein oli?!

Odotin ehkä jotain suunnatonta elämysten täyteistä matkaa, mutta jos totta puhutaan, niin en kyllä taitaisi omasta kotikaupungistakaan, joka on samaa kokoluokkaa, keksiä mitään järisyttää näytettävää turisteille… Yksi kurssilaisista valitteli hiukan samaa tänään. Edellisvuonna se oli ollut Islannissa, ja siellä kuulemma kurssilaiset oli tehnyt mm. ratsastusreissun ja valassafarin! Mutta mitä vastaavaa voi tehdä Tanskassa?! Oma mielikuvitus ei nyt kyllä riitä, eli ehdotuksia otetaan toki vastaan!

Nyt kun on viikon on kuunnellut aktiivisesti tanskaa, niin korvakin alkaa tottua siihen pikku hiljaa. Ymmärtämisen huippuhetket koin ensinnä kaupungilla, kun joku nainen tuli kysymään tanskaksi, missä voisi syödä hyvin. Ymmärsin kyllä koko jutun, mutta yhtäkkisessä tilanteessa sopertelin vain englanniksi. Toinen suunnaton viestintätilanne syntyi, kun tänään yliopiston bussipysäkillä joku tyttö kysyi, meneekö tästä bussi rautatieasemalle, ja osasin jopa vastata (ja.)!! Tässä vaiheessa pitää iloita ihan jokaisesta pienestä ymmärryksestä! 😀

Myös numerot alkaa vähitellen luonnistua. Yliopistolla ollaan tehty sellaisia ala-asteelta tuttuja ”yhdistä kuulemasi numerot ja katso mikä kuva muodostuu”-tehtäviä. Periaatteessa osaan kyllä jo numerot, mutta silti niitä pitää aina hieman miettiä. Tanskassahan on siis käytössä numerojärjestelmä, jossa on sekaisin 10- ja 20-lukujärjestelmä. Näin ollen 40 jälkeen seuraava kymmenluku on luonnollisesti ”puoli kolme”, jota seuraa ”kolme” ja ”puoli neljä”… Ja kun saksan tyyliin vielä  ykköset sanotaan ennen kymmeniä, niin johan aivot saa raksuttaa. Mutta kyllä sitä jo kaupassakin alkaa toisinaan hahmottaa loppusummaa, mikä on jo oikeasti mahtavaa, koska muistelisin, että Saksassakin olen joutunut aika pitkään katsomaan loppusumman kassasta.

Oma puheentuottaminen on kyllä vielä aika heikossa hapessa. Toisaalta ruotsi luonnollisesti auttaa, mutta toisaalta sitten vähän häiritseekin: nyt kun ei periaatteessa tiedä, miten paljon sitä ruotsia pitää muuttaa, että siitä tulee tanskaa, niin ei voi oikein olla varma, kuinka hyvin vastapuoli ymmärtää. Lisäksi pitäisi puhua ehdottomasti todella paljon enemmän! Ainahan sitä voi sanoa, että sen kun vain avaa suunsa ja puhuu, mutta kun täällä ”suomikommuunissa” ei pahemmin tule tanskaa käytettyä, niin eipä sitä tule kadullakaan ihmisiä pysäyteltyä keskustelemaan. Siinä mielessä saksan suhteen olen ollut onnellisessa tilanteessa, että muinoin lukiossa lähdin kesävaihtoon, jossa asuin (lapsi)perheessä, jossa oltiin oikein suopeita aloittelijaa kohtaan, ja myöhemmin olin vielä aupairina. Täällä taas puuttuu kaikki kontaktipinta paikallisiin, niin ei tule luontevia tilanteita käyttää kieltä.

Mutta eiköhän se tästä! Kun nyt vaan keksisi jotain kivaa tekemistä, niin ei mene aikaa hukkaan…

Huomioita Tanskasta

Phuuh, yhteensä kaksi päivää Tanskaa takana, ja johan on tullut kuljettua! Eilen olin muutaman tunnin Kööpenhaminassa ennen kuin lähdin kohti Odensea. Tänään oli vuorossa muutama tunti opiskelua, kaupunkikierrosta ja päivällinen. Olo on hieman tsippi, joten ajattelin vain muutaman huomion listata ylös.

• Tanska on ihan törkeen kallis maa! Tulee näköjään luonnollinen vieroittuminen herkuista, kun karkkipussikin maksaa niin paljon, ettei raaski ostaa! Ja ihan jo normaali ruoka tuntuu olevan kaupassa kallista. Eilen lähdin vielä iltasella kävelemään ympäriinsä, ja törmäsin Aldiin: täytyy varmaan sinne suunnata ruokaostoksille…
• Kaikki tanskalaiset tuntuvat olevan älyttömän kauniita/komeita! Ei tullut kaupungissa pahemmin ”taviksia” vastaan.
• Olin ihan unohtanut, kuinka raskasta on keskittyä vieraaseen kieleen. Muutama vuosi sitten, kun olin kesän Saksassa töissä, ensimmäinen viikko oli tuskaisen raskas, kun väsyin todella paljon ihan vaan siitä, että piti opetella uutta asiaa ja vielä vieraalla kielellä. Tänään nyt oli tietysti muutenkin pitkä päivä, mutta kyllä jo muutaman tunnin jälkeen alkoi olla energia nollassa, kun ihan joka ikiseen kuultuun sanaan piti keskittyä, ja silti ei oikein ymmärtänyt. Toivottavasti kohta alkaa korva jo tottua tanskaan, sillä muuten tiedän, että seuraa turhautuminen…
• Täällä on juuri niin paljon pyöriä, kuin vain stereotypisissä ajatuksissa voi olla, ja luultavasti vielä vähän enemmän! Täällä on ihan oikeasti riski jäädä fillarin alle, jos ei katso eteensä.

 

Viimeinen rutistus!

Sunnuntai oli Hevon kanssa viimeinen päivä hetkeen. Edellispäivän maastoilun jälkeen puurrettiin taas kentällä, vaikka kummallakaan ei selkeästi ollut mitään suurempaa motivaatiota. Vähän meni vääntämiseksi, mutta yritin saada itseni innostumaan sillä, että nyt oli tosiaan viimeinen mahdollisuus pitkään aikaan.

Ihan peruskuvioita pyörittiin siis. Hevo meni ihan mukavasti, eikä ollut edes mitenkään jäykkä. Tehtiin paljon siirtymisiä käynti-ravi, kaynti-laukka ja ravi-laukka. Raviin siirtymiset meni hyvin, siirtyminen oli joustava eikä ollenkaan töksähtävä. Viime aikoina olenkin kiinnittänyt huomiota siihen, että ratsastan siirtymän tehokkaasti läpi, enkä jätä sitä siihen pidätteeseen. Oma perussynti on nimittäin ollut ratsastaa hitaampaan askellajiin siirtymiset tyylillä ”puolipidäte-pidäte- huh huh kun onkin taas ratsastettu! Komeita maisemia täällä! Apua kun on töyssyistä menoa!” Sen sijaan nyt olen keskittynyt siihen, että läpi koko siitymisen ajattelen eteen päin, jolloin Hevokin jatkaa töitä ihan normaalisti.

Laukkasiirtymiset puolestaan oli alkuun melkoisen tahmeita. Vasen laukka ei meinannut nousta ollenkaan nätisti, vaan siinäkin piti ensin koikkelehtia. Muutaman noston jälkeen alkoi se laukkakin löytyä, ja sitten meni jo paremmin. Oikealle laukka nousi ihan ok. Nyt kun olen oikein kunnolla keskittynyt myös tuohon oikeaan laukkaan, niin Hevo onkin nostanut sen oikein lähes poikkeuksetta. Usein olen kyllä ”keikauttanut” sen laukalle, eli sen jälkeen kun teen laukannoston, ja meno on hapuilevaa eikä jalat löydä oikein paikkojansa, olen tiputtanut raville, ja siitä saman tien uusi nosto. Viimeistään näin laukka on noussut poikkeuksetta oikein.

Vähän oli haikeaa sanoa taas heipat Hevolle, kun tosiaan juhannuksen tienoilla pääsen ihan aikaisintaan seuraavan kerran. Luultavasti menee jopa juhannuksen yli…

Lainaeläimetkin on palautunut omistajalleen, joka kävi hakemassa eläintarhan eilen pois. Ja voin kertoa, että oli sitten autiota kotona! Illan aikana ehdin miettiä jo ainakin viiteen kertaan, että minnekäs sitä lähtisikään iltalenkille… No eipä sitä tarvi ilman koiraa minnekään lähteä! Nyt tulee sitten melkein neljän viikon eläimetön elämä, kunnes sitten haen koiran takaisin.

Sen lisäksi, että eilen oli säätöä eläinten kanssa, niin matkavalmistelut olivat kovassa vauhdissa. Yllättäen olin jättänyt sen viimeisen kouluhomman roikkumaan, ja sitähän sitten piti kirjoittaa ihan yöhön asti… Aamulla alkoi sitten jäätävä pakkausrumba! Mitään en ollut tehnyt valmiiksi, vaan vasta aamulla aloin kaappeja kaivamaan. Ja voi morjens kuinka sitä romua tulikin mukaan! Matkalaukku tuli aivan täpötäyteen, mutta todennäköisesti unohdin jotain varsin olennaista…

Kämppä jäi ihan hävityksen temppeliksi, kun en yhtään ehtinyt siivota. Ja kaiken huipentumahan oli sitten se, kun en kerta kaikkiaan löytänyt mistään en juna- enkä lentolippuja!! Käänsin koko kämpän ympäri kahteen kertaan, mutta ei vaan löytynyt! Kevyt ahdistuskin ehti siinä tulla, varsinkin tuon junalipun osalta, kun sitä en olisi ehtinyt käydä enää tulostamassa missään (luojan kiitos kyseessä oli kummassakin tapauksessa e-lippu!). Kannatti lukea kuitenkin pikkupräntti, sillä vr lupaili, että riitää, jos lipun näyttää tietokoneen ruudulta. Tässä vaiheessa kellokin oli jo sata, ja bussilla mennessä olisi tullut tosi kiire. Siispä taksia soittamaan. Asemalle tulin sitten hyvissä ajoin, ja eikös juna ollut vartin myöhässä! Tuuri, mitä se on?! No, ainakin junalippu kelpasi konnarille myös tietokoneelta, vaikka vähän ehti sydän jyskyttää, kun kone ei meinannut ottaa koodia!

Nyt on siis nokka kohti Helsinkiä, ja huomenna starttaa kone kohti Kööpenhaminaa! Hevosjutut vaikenevat ainakin juhannukseen, ja hiljaista on sillä saralla ihan koko kesän. Seuraavat neljä viikkoa etsinkin sitten tanskan taitoa, tervetuloa mukaan! 🙂

Tanskaan!

Sain eilen tietää, että pääsen kesällä kieliharjoitteluun Tanskaan! Viime keväänä tein Tanskan kulttuuri- ja kielikurssin yliopistolla, ja ihastuin silloin aivan valtavasti maahan. Taas tänä keväänä ohjelmassa oli T/tanskan kurssi, nyt keskityttiin enemmän kieleen. Ja voi sentään miten mahtavaa se on! Eihän sitä kerta kaikkiaan voi kuunnella, saati sitten puhua!, vakavalla naamalla! Ja nyt olen sitten lähdössä reiluksi neljäksi viikoksi oppimaan lisää, voi miten super loistavan mahtavaa!! Hyvä että pysyin nahoissani, kun sain sähköpostia, ja vieläkin olen ihan suunnattomassa hypetyksessä. 🙂

Läski sulaa, jes!

Kuten edellisestä postauksesta kävi ilmi, kissa on kokenut täydellisen ruokavalion muutoksen ja on sitä kautta myös laihiksella.

Tänään koitti ensimmäinen punnitus neljän viikon barffauksen jälkeen, ja kissahan on laihtunut! Vaaka näytti 3,45 kg, eli parisataa grammaa on poissa. Eipä tuo nyt hirveästi ole, varsinkin kun olen sitä harjannutkin nyt tässä parin päivän aikana siihen malliin, että puoli kuutiota karvaa on poissa, mutta prosentuaalisesti jo ihan kivasti! Kylkiluutkin jo tuntuvat, tosin tuo turkin ohentaminen voi olla siinä jokseenkin olennaisessa osassa… On meinaan hienoa, kun pikkuruinen sisäkissa kasvattaa turkin, jolla selviäisi Siperiassakin, ja totta kai se karva on vielä puolipitkää…

Tutkielma pitäisi olla valmiina kahden viikon sisään, mutta tekstiä puuttuu vielä lähes 15 sivua! Tällä hetkellä suhtautuminen fraseologiaan on todella masokistista, mutta onneksi se osuus on jo lähes valmis. Tuskaisen kirjoitusprosessin takia en ole käynyt hevostelemassakaan, mutta jo parin päivän päästä suuntaan taas tallille. Johan tässä alkaa tulla vieroitusoireita, kun ei ole nähnyt Hevoa taas pitkään aikaan! 😀