… noin 200 vuoden takaa, pitäähän sitä testata!
Tällainen saapui siis kotiin, ja sormet syyhyten kävin töihin! (Eli ensin poistin noin puoli kuutiota pölyä ja karstaa…)
Noin kolme tuskaista tuntia myöhemmin lopputulos näytti tältä:
Ylikierteistä, klimppistä sotkua, ja omat hermot täysin riekaleina! Kyllä oli meinaan vitsit vähissä, kun homma ei lähtenyt käyntiin ollenkaan! Kautta maailman sivun naiset on osannut kehrätä, mutta mulla meni yli tunti ennen kuin sain edes rullan vetämään lankaa! Tuossa ensimmäisessä versiossa on aluksi Novitan hahtuvavillaa, ja sitten loppuun yritin laittaa vielä ihan itse karstattua villaa. Tuo itse karstattu oli yllättävän helppoa saada kehrättyä: osasyynä oli ehkä se, etten ollut pessyt sitä kunnolla, eli luistoa löytyi. 😀
Koska omat karstat eivät ole ihan iskussa, vaan toinen pitäisi korjata, olin karstannut ihan vain pienen määrän villaa. Toisen lankaversion tein sitten pelkästään hahtuvasta, nyt älysin lisäksi käyttää ohuempia villasuiroja. Toinen versio menikin sitten aivan huimaa vauhtia, rulla veti lankaa ihan ongelmitta! Kyllä se edelleen jäi aivan liian paksuksi ja kierteiseksi, mutta väittäisin, että ihan hyvä lopputulos, kun toista kertaa elämässään kehräsi!
Ihan ei taida tämän joulun joululahjat valmistua itse kehrätystä langasta… Mutta tästä on hyvä lähteä eteen päin! Parvekkeella odottaisi pari kiloa villaa pesemistä, eli ihan äkkiä ei materiaalinkaan pitäisi loppua.
Rukki on, kuten kuvasta näkyy, ikivanha perintörukki. Ikää tai alkuperää en osaa yhtään arvioida, sen tiedän ainoastaan, että se on otettu evakkoon lähtiessä mukaan entisestä Karjalasta. Toivottavasti palvelisi vielä pitkään ja hyvin, että saisin hyviä kehräyshetkiä! 🙂
Taitoa etsimässä 