Maailmanvalloitus koiran kanssa jatkuu, ensin oltiin Virossa, nyt lähdettiin Saksaan!
Me ollaan koiran kanssa nyt seuraavat kolme kuukautta Saksassa Hallessa, kun olen tekemässä harjoittelua: toimin ulkomaalaisten harjoittelijoiden ”varaäitinä”.
Koiran kanssa matkustaminen on itse asiassa aika vaivatonta, ainakin siis viralliselta osuudeltaan. Maata vaihtaessa koira tarvitsee rabies-rokotuksen, sirun ja lemmikkieläin passin, johon edellä mainitut on merkitty (katso tarkemmat maakohtaisia tuonti-/vientivaatimuksia Eviran sivuilta).
Meillä matkustaminen Saksaan tapahtui lentäen, mikä oli paitsi nopein myös halvin vaihtoehto. Edestakaiset lennot Finnairilla Berliiniin maksoi noin 150 € + koirasta 150 €. Koiran lippu piti ostaa erikseen asiakaspalveluun soittamalla. Periaatteessa lippu pitää olla ensin itsellä ja sitten vasta voi ostaan koiralle oman lipun. Itse tein siten, että oli valinnut netistä lipun ja tehnyt varauksen viimeistä vahvistusta vaille ennen kuin soitin asiakaspalveluun. Asiakaspalvelusta pystyttiin katsomaan, että lennolle pitäisi olla koirapaikka vapaana, joten ostin lipun saman tien, jolloin virkailija laittoi koiravarauksen oman lentolippuni tietoihin. Jokin erillinen osasto vahvistaa koiraliput, eli teoriassa olisi ollut mahdollista, että koira ei olisikaan päässyt lennolle.
Koska karkeasti arvioituna ”kissaa isommat” koirat matkustaa lentokoneessa ruumassa (kuitenkin eri paikassa matkalaukkujen kanssa), koira tarvitsi myös ison lentohäkin. Ja iso lentohäkki tarkoitti todellakin ISOA! Virallisten määräysten mukaan häkin pitää olla niin iso, että koira voi istua tai seistä niin, ettei sen korvat osu kattoon, ja pituuden pitää olla niin paljon, että koira voi maata suorana jalat eteenpäin. Olin suurrikollinen, enkä ostanut koiralla tarpeeksi isoa häkkiä… Nyt häkin mitat olivat ”vain” noin 105*70*80cm. Mahdutaan siis sisään vaikka molemmat. Tuo koko oli myös aikalailla isoin mikä meni Finnairin koneeseen sisälle: isomman häkin kanssa olisin ollut todella isoissa ongelmissa!
Matka siis alkoi Helsinki-Vantaalta, jossa koiran kanssa mentiin ihan erilliselle portille lähtöselvitykseen. Oikea tiski löytyi kysymällä ensimmäiseltä vastaantulevalta virkailijalta ohjeita.
Kun liput oli selvitetty ja koiran matka maksettu (Finnairilla sen voi maksaa joko luottokortilla asiakaspalveluun soittamalla tai lähtöselvityksen yhteydessä kortilla tai käteisellä), koiraa tultiin hakemaan erilliseen odotustilaan. Tässä vaiheessa häkki tarkastettiin, lähinnä ettei siellä ole esim. teräviä kulmia. Häkissä koira matkusti ilman pantaa.
Kun saavuttiin Berliiniin, menin heti ensimmäisenä kysymään ensimmäiseltä vastaantulevalta virkailijalta, mistä saisin haettua koiran. Kuulemma tulisi hihnalta?! No ei kyllä tule ikinä, joten jäin jännittyneenä odottamaa… Helsingin päässä koira sai privaattikuljetuksen koneeseen, mutta Berliinissä samassa ”vaunussa” lentokoneesta matkatavarapaikkaan oli muutama laukku. Koira oli kärryn viimeisessä vaunussa, ja joutui odottamaan melko pitkään ulkona suht kovassa melussa, kun autoja ja busseja suhasi ohi. Lopulta kaksi matkatavaratyöntekijää kantoi häkin sisälle: olin seurannut lasiseinien läpi silmä kovana koiran liikkeitä, ja osasin mennä heti ovelle vastaan.
Koira ei tuntunut mitenkään erityisen ahdistuneelta lentomatkasta, tosin väsynyt se oli kuin mikä!
Saksassa koirat saa matkustaa junassa ihan missä vain, erillisiä lemmikkivaunuja ei siis ole. Tosin koiran lippu maksaa lastenlipun verran, eli puolet aikuisesta. Ei siis mitään halpaa touhua! Onneksi Saksassa on erilaisia lippuvaihtoehtoja lähiseuduille, ja tällöin koiran kanssa matkustaminen tulee suhteellisen halvaksi. Esimerkiksi Sachsen-Anhalt-lippu maksaa kahdelta hengeltä (joista toinen siis koira) reilut 20 €, ja matkustaa saa vuorokauden aikana niin paljon kuin jaksaa, pystyy ja ehtii!
Kaiken kaikkiaan matka Helsingistä Halleen oli aika raskas, lähinnä tosin siksi, että sain raahata oman rinkan lisäksi koiran jättimäistä lentoboksia… Selvittiin kuitenkin ehjin nahoin kotiin, ja täällä ollaan nyt sitten tehty oloa kotoisaksi.
Saksalainen koirakulttuuri ei muuten ole ihan sitä mitä tunnutaan monesti puhuvan… Siitä lisää kuitenkin toisella kertaa!
Taitoa etsimässä 