Koiruus pääsi viime viikolla osteopaatille, kun olin ensin urakalla stressannut sen liikkeitä.
Toukokuun lopulla huomasin, että koiran takaosan liikkeet ovat epäsymmetriset: oikean takajalan liike näytti kiertävältä, ja vaikutti siltä, että se otti lyhyempää askelta ja oli lyhyemmän aikaa maassa.
Koira kävi kolme kertaa o.t.e-hieronnassa, jossa siis hierotaan lihaskalvoja, ja näin vaikutetaan lihakseen. Jumeja löytyikin vähän joka paikasta, erityisesti takaosasta. Viimeisimmällä kerralla hieroja sanoi, että kannattaa viedä osteopaatille, sillä hän ei löytänyt mitään sellaista, mikä olisi voinut niin voimakkaasti vaikuttaa liikkeeseen.
Koira oli Hanna Kivisen hoidettavana. Osteopaatti katsoi ensin liikkeet, ja kiinnitti heti huomiota takaosan jäykkyyteen.
Alkuun ei meinannut oikein löytää selkeää syytä jäykkyyteen ja epäpuhtauteen. Lopputulema kuitenkin oli, että todennäköisesti si-nivelen jäykkyys oli aiheuttanut isompaa jumia. Koirahan vuoden vaihteessa niksautti tuon nivelen treeneissä tosi pahasti, ja meidän osteopatiaa opiskeleva hieroja sai sen nippa-nappa auki. Todennäköisesti se ei siis lauennut aivan täydellisesti, ja oli jäänyt keräämään lisäjumia.
Lisäksi hännän ja ristiselän väliset nikamat oli täysin jumissa. Osteopaatti oikein ihmetteli, miten voikin olla niin lukossa!
Nyt kuitenkin jumit saatiin auki, ja osteopaatti oli sitä mieltä, että mihinkään kontrolliin ei ole tarvetta, ainoastaan siinä tapauksessa, että jotain vaivaa tulee lisää.
Ohjeeksi saatiin liikuntaa ravissa ja vapaana kirmailua. Tuo ravaaminen tarkoittaa siis sitä, että vedän itse lenkkarit jalkaa ja suunnataan lenkkipolulle… Ei toki muuten ongelmaa, mutta koira ei saa toistaiseksi vetää valjaissa, eli joudun juoksemaan ihan ilman mitään apua. Ja kun olo on lähinnä kuin mursulla, niin hauskaa se ei ole! 😀
Taitoa etsimässä 